Näin Rohkaisijat-liike syntyi – "Vetää ison miehen herkäksi, kun varautunut poika on löytänyt oman juttunsa”
4.4.2026
Marraskuun ensimmäisenä päivänä 2022, noin kello kymmenen, yksi kysymys aloitti ketjureaktion, joka muuttaisi elämäni sekä monen muun elämän suunnan. Sitä en vielä tiennyt tuona marraskuisena aamuna.
Olin Salo IOT Campuksella pitämässä puhetta psykologisesta turvallisuudesta ja sen merkityksestä työelämässä. Tapahtuman jälkeen osa kuulijoista jäi juttelemaan kanssani. Yksi heistä kiitti esityksestä, minkä jälkeen hän vakavoitui. ”Minulla olisi kysymys, joka ei suoraan liity tähän esitykseen”, hän sanoi.
Sitten nainen kertoi 11-vuotiaasta pojastaan, joka oli ollut innokas koripalloilija. Viimeksi kuluneen vuoden aikana pojan innostus oli laantunut. Hän jännitti otteluita niin paljon, että oksensi ennen pelejä. Jännitys oli vienyt peli-ilon.
Äiti oli silmin nähden huolissaan. Hän kysyi minulta neuvoa tilanteeseen ja kertoi yrittäneensä kannustaa, auttaa ja tsempata. Tilanne ei ollut helpottanut.
Koin itseni avuttomaksi. Halusin auttaa, mutta en uskonut neuvojeni vaikuttavan. Kerroin pojan äidille, että 17 ammattilaisvuodesta huolimatta minäkin jännitin yhä ennen pelejä, joten tiesin, ettei jännityksestä pääse noin vain eroon.
Minulla oli vuosien varrella ollut muutamia joukkuetovereita, jotka vielä aikuisiälläkin oksensivat ennen pelejä, mutta tämä ei juolahtanut mieleeni keskustelun aikana. Sain kuitenkin idean.
Ehdotin, että lähettäisin videoviestin, jonka äiti voisi näyttää pojalleen. Ehkä siitä voisi saada tilanteeseen edes jotain helpotusta, vaikka suoraan sanottuna en ollut asiasta mitenkään vakuuttunut.
Kaikkien aikojen ensimmäinen Rohkaisijat-video
Jos ihan rehellisiä ollaan, unohdin aluksi koko asian. Isoisäni menehtyi samalla viikolla, joten mieleni oli muissa maailmoissa. Muistin lupaukseni kuusi päivää myöhemmin, kun pojan äiti muistutti minua siitä ystävällisesti. Mietin, mitä oikein sanoisin. Tulin siihen tulokseen, että kertoisin pojalle omista kokemuksistani.
Marraskuun seitsemäntenä päivänä kello 17.03 lähetin äidille WhatsAppilla videoviestin, joka kesti 58 sekuntia.
Kerroin videolla, että jännitin itsekin pelejä vielä vuosien ammattiuran jälkeen. Sanoin, että koin sen olevan ihan normaalia, koska usein jännitämme asioita, jotka ovat meille tärkeitä. Kuvailin, kuinka koin jännityksen jopa valmistavan minua peleihin ja harjoituksiin. Jännitys oli minulle merkki siitä, että tein jotain itselleni tärkeää. Toivotin pojalle tsemppiä ja pyysin, että jos hän tulisi katsomaan matsia, hän tulisi heittämään femmat.
Tunnin kuluttua sain äidiltä vastauksen.
”Iso kiitos sinulle videosta. Se on jo nyt katsottu moneen otteeseen ja kasvoilla on ollut iso hymy 😊”
Pari viikkoa myöhemmin sain viestin, joka loksautti leukaperäni ammolleen.
”Viime viikonloppuna oli jälleen turnaus ja taisi olla ensimmäinen kerta koko vuonna kun päästiin pelaamaan ilman vatsantyhjennystä ennen peliä. Poikakin sanoi pelin jälkeen että häntä ei tällä kertaa jännittänyt niin paljon. Ollaan paljon kerrattu sitä sun kertomaasi viestiä että jännitys on valmistautumista, joten uskon että sillä on ollut vaikutusta!”
Reilun viikon päästä sain vielä kuulla, miten suuri vaikutus videolla oli ollut.
”Olen äärettömän kiitollinen sinulle käyttämästäsi ajasta ja vaivasta. Eipä uskoisi tällä hetkellä, että poikani vielä alkusyksystä kyseli että voiko hän lopettaa koripallon… Nyt pallo pyörii kädessä koko ajan eli innostus on löytynyt uudelleen.”
En voinut uskoa, miten näin pienellä teolla oli niin suuri vaikutus (yhä, kun kirjoitan tätä, tunnen pientä herkistymistä silmieni ympäristössä.)
Jatkokeskustelu somessa kosketti vahvasti
Kysyin pojan äidiltä, voisinko kirjoittaa someen tapahtuneesta. Siitä, miten pienellä rohkaisulla voi olla suuri vaikutus ja miten oma ajattelumme vaikuttaa siihen, kuinka koemme asiat. Äiti piti ajatuksesta, ja julkaisin kirjoituksen.
Monet lasten ja nuorten vanhemmat reagoivat kirjoitukseen ja kommentoivat sitä. Postauksen innoittamana erään 10-vuotiaan pojan isä kertoi lapsestaan, joka halusi aloittaa koripallon. Poikaa kuitenkin jännitti, koska muut olivat aloittaneet harrastuksen niin paljon aiemmin. Hän koki, että 10-vuotias on liian vanha lähtemään mukaan.
Lukiessani isän sanoja huomasin, miten pahalta tuntui ajatus, että poika jättäisi kokeilematta näin ”mitättömästä” syystä. Pojalle syy ei tietenkään ollut mitätön vaan todellinen, mutta tiesin omasta kokemuksestani, ettei 10-vuotias ole liian vanha aloittamaan. Aloitin itse koripallourani sitä vanhempana.
Vastasin isälle viestillä, jossa kysyin, haluaisiko hän pojalleen rohkaisuvideon. Voisin kertoa, kuinka aloitin pelaamisen poikaa vanhempana, ja rohkaista häntä antamaan koripallolle mahdollisuuden. Ehkä viesti voisi hälventää aloittamiseen liittyvää turhaa huolta.
Isä vastasi, ettei kehtaa pyytää sellaista. Päätin, että siinä tapauksessa videon voi lähettää ihan pyytämättäkin.
48 sekuntia – se oli videon kesto. Kerroin, että aloitin oman koripallourani suhteellisen myöhäisellä iällä. Sanoin myös, että koriksesta voi saada kavereita, eikä sen oppiminen ei ole mitenkään ylivoimaista. Suosittelin lämpimästi antamaan lajille mahdollisuuden.
Jäin miettimään, olisiko viestillä mitään vaikutuksia. Vastaus tuli seuraavana päivänä sähköpostilla.
Seuraavaksi sain viestin, jossa isä kertoi, että poika oli uskaltautunut treeneihin. Pari viikkoa myöhemmin sain kuulla, että poika oli aloittanut lajin tosissaan.
En silti olisi voinut kuvitella, millaisen hyvän olon kierteen video laittaisi liikkeelle. Puolen vuoden päästä sain jälleen isältä sähköpostin.
Kyyneleet nousivat silmiini lukiessani viestiä. On vaikea kuvailla tunteita, jotka syntyvät, kun ymmärtää, että on onnistunut vaikuttamaan toisen ihmisen elämään näin positiivisella tavalla. Siinä hetkessä elämä tuntui merkitykselliseltä.
Mielessäni vahvistui kaksi kysymystä: Voisiko tämä toimia muidenkin lasten kanssa? Voisimmeko luoda tästä jotain suurempaa?
Rohkaisun seuraavan taso
Kerroin tapahtuneesta joukkuetovereilleni ja kysyin, olisivatko he valmiita lähettämään vastaavia viestejä. Kaikki vastasivat myöntävästi, joten aloimme kehitellä konseptia kollegoitteni, Teemu Harisen ja Jani Piiparin kanssa. Lähetin lisää rohkaisuvideoita, ja vaikutukset olivat vastaavia kuin ensimmäisten viestien kohdalla.
Mitä jos loisimme vanhemmille, valmentajille ja muille luotetuille aikuisille mahdollisuuden pyytää rohkaisuviesti tilanteessa, jossa lapsi tai nuori kaipaa rohkaisun sanoja eivätkä vanhemman sanat yksin riitä? Mitä jos ei tarvitsisi ”kehdata pyytää”, vaan pyytämisestä tehtäisiin helppoa ja mielekästä?
Visioimme palvelua, jossa yhdistäisimme rohkaisun sanoja kaipaavat ja niitä tarjoavat ihmiset. Tutkiessani rohkaisun psykologiaa ymmärsin, että tämän todella voisi tehdä isommin.
Esittelimme idean opetus- ja kulttuuriministeriölle ja siellä innostuttiin ideasta. Muistan yhä palaverin, kossa Tiina Kivirauma kysyi positiivisen ihmetyksen vallassa "eikö tällaista ole ennen kokeiltu". Ei oltu ei. Hankkeen ytimessä olivat drop-outin ehkäisy ja lasten rohkaiseminen liikkumaan. Ilmiö on Suomessa korkealla tasolla verrattuna muihin Euroopan maihin, ja vaikka syyt ovat moninaiset, ehkä voisimme innostaa lapsia joko pääsemään yli haasteistaan tai kokeilemaan muita lajeja liikunnan lopettamisen sijaan.
Pyysimme kumppaniksemme Suomen Koripalloliiton ja aloitimme hankkeen toteuttamisen lokakuussa 2024. Sparrasin ideaa maajoukkueen emeritusvalmentajan Henrik Dettmannin kanssa, joka innostui heti. Sen jälkeen esittelin ajatuksen maajoukkueen päävalmentajalle Lassi Tuoville, joka kutsui minut marraskuun 2024 maajoukkueleirille kertomaan kokonaisuudesta. Kun kysyin, ketkä olivat vapaaehtoisia lähtemään mukaan, jokainen pelaaja nosti kätensä.
(Erityisen iso kiitos kapteeni Sasu Salinille, joka on ollut yksi ahkerimmista Rohkaisijoita ja kuten video näyttää, myös kaveri joka Rohkaisi muuta joukkuetta mukaan omalla esimerkillä. Tuo pieni viive ennen kuin muut pelaajat seurasivat kapteenin esimerkkiä sai oman puntin tutisemaan)
Rohkaisun valtava voima paljastui
Jos käydään vuosi 2025 pikakelauksella läpi, sitä voi kuvailla yhdellä sanalla:
menestys.
Vaikka olimme testanneet videorohkaisuiden toimivuutta jo pienemmässä mittakaavassa ja hioneet konseptia pitkälle ennen hankkeen aloittamista, sen aikana huomasimme, kuinka valtava rohkaisun voima oli. Se tuli voimalla läpi palautteista. Lähes viikoittain joku vanhempi kertoi, kuinka liikuttui kyyneliin ensin nähdessään videon ja sen jälkeen uudestaan nähdessään lapsensa reaktion viestiin.
Kun lähetimme kaikille silloisille yli 300:lle rohkaisuvideon vastaanottajalle palautekyselyn, heistä yli 50 % vastasi, ja vastaajista 100 % suositteli palvelua muille vanhemmille. Asteikolla 1-10 videoille annettu keskiarvo oli 9,73 (NPS 93). Lisäksi 81,5 % (!!!) raportoi huomanneensa lapsessa konkreettisen positiivisen muutoksen.
Tässä on muutama esimerkki palautteista:
Saamme joka viikkoa lukea vastaavia tarinoita siitä, miten valtava rohkaisun voima on. Mutta, palataan asiaan.
Yllättävät vaikutukset Rohkaisijoihin
Rohkaisu ei vaikuttanut vain rohkaistaviin vaan myös Rohkaisijoihin. Jo hankkeen aikana aloimme saada palautteita siitä, kuinka hyvältä rohkaisuiden tekeminen tuntui ja miten se vaikutti Rohkaisijoihin itseensä.
En ollut tullut ajatelleeksi tätä ennen toiminnan laajentamista, mutta kun vastaavia palautteita alkoi tulla enemmän, oli päivänselvää, mistä se johtui. Kuten kirjailija ja historioitsija Rutger Bregman on todennut: ”Sinä et ole hyvä ihminen, koska teet hyviä asioita. Sinusta tulee hyvä ihminen, kun teet hyviä asioita.” Olimme onnistuneet luomaan mekanismin, jolla ihmiset pystyivät tekemään uskomattoman hyviä asioita ja saamaan palautteen tekemästään hyvästä. Kun he näkivät tekojensa vaikutukset, se muutti heidän käsitystään itsestään.
Opimme vuoden aikana todella paljon myös siitä, kuinka vähän sillä lopulta oli väliä, kuinka tunnettu Rohkaisija oli. Suurin osa pyynnöistä osoitettiin Susijegin tähdille: Lauri Markkaselle, Sasu Salinille ja Mikke Jantuselle. Kun viestin tekikin Daniel Dolenk, Remu Raitanen, Linda-Lotta Lehtoranta tai joku muu paikallinen suuruus, palaute ei ollut ”kuka hemmetti tämä on?” vaan ”Tässä on mun uusi lempipelaaja!” (Susijengin tähdet tuntien tiedän, ettei tämä ole ongelma. Heidän egonsa kestää muidenkin loistamisen esikuvina.)
”Ei tämä ole hanke, tämä on liike”
Havahduimme myös siihen, miten innokkaasti ihmiset lähtivät mukaan. Olen osallistunut moniin projekteihin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun mukaan tuli huippuluokan vapaaehtoisia vain, koska projekti oli heidän mielestään niin uniikki ja visio niin poikkeuksellinen. Lopetimme kokonaisuuden kutsumisen hankkeeksi, koska hankkeet ja projektit loppuvat, mutta liikkeet menevät eteenpäin ja kasvavat. Ne aloittavat oman elämänsä.
Eikä tässä vielä kaikki: kun olemme kyselleet pelaajilta, haluaisivatko he videoista rahaa, johdonmukainen vastaus on ”ei”. Tämä mahdollistaa sen, että videot ovat maksuttomia vanhemmille nyt ja tulevaisuudessa.
Haluamme kuitenkin jollain tavalla palkita myös kaikkia vapaaehtoisia, ja siksi virittelemme muutamia kiinnostavia verkostoja Rohkaisijat-liikkeen ympärille. Näihin palaan, kun ne ovat ajankohtaisia. Stay tuned…
Rohkaisusta on huutava pula – sinäkin voit auttaa
Maailmassa eletään kriisien ja ahdistuksen värittämässä ajassa. Juuri nyt jokainen tarvitsee enemmän rohkaisua kuin aikoihin. Jos voimme tukea toisiamme paremmin ja tarjota sanoillamme rohkaisun avaimia jopa tuntemattomille ihmisille, uskon, että se mahdollistaa paremman tulevaisuuden.
Mitä me Rohkaisijoissa toimivat haluamme saada aikaan? Visiomme on luoda maailman suurin rohkaisijoiden yhteisö ja alusta, jonka kautta apua tarvitsevat vastaanottavat oikeat sanat, oikealla hetkellä.
Rohkaisijoita on jo toista sataa, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Vaikka aloitimme koripallosta, on nyt edustettuna jo yli 20 lajia ja mukana on vaikuttajia elämän eri osa-alueilta.
Rohkaisijoiden matka on vielä alussa, mutta jos haluat auttaa meitä, ilmianna tuntemasi rohkaisija meille tai rohkaise häntä olemaan itse meihin yhteydessä (https://rohkaisijat.fi/rohkaisijaksi). Etsimme jatkuvasti lisää rohkaisijoita, jotta voimme välittää elämää parantavia sanoja yhä useammalle. Yksikin viesti voi olla lapselle tai nuorelle ratkaiseva.
Ota matkamme seurantaan, niin pysyt ajan tasalla liikkeen etenemisestä. Samalla saat käytännön neuvoja siihen, miten voit tukea niin omaa kuin lastesi parempaa elämää. Tilaa uutiskirjeemme tästä ja ota Rohkaisijat seurantaan Instagramissa.
Jos haluat miettiä syvempää yhteistyötä tai sinulla on innovatiivisia ideoita, ota yhteyttä. Tarvitsemme osaamista, resursseja sekä kontakteja, jotta voimme laajentaa toimintaa.
Lähde mukaan kasvattamaan Rohkaisijat-liikettä! Niin, ja mene toki osoitteeseen www.rohkaisijat.fi ja jätä rohkaisupyyntö, jos sellaista kaipaat. Palvelu on käytössä (tosin tämä kirjoitus saattaa vähän ruuhkauttaa pyyntöjä, joten vastaamisessa voi mennä tovi).
Pysy kuulolla, sillä tulossa on lisää rohkaisevia uutisia.
Rohkaisevin terveisin,
– Juho & R/ohkaisijat tiimi
Juho Nenonen on entinen ammattikoripalloilija ja yksi Rohkaisijat-liikkeen perustajista.
Kiitokset: kuka on tehnyt kaikesta tästä mahdollista?
Viimeisen kolmen vuoden aikana kanssamme on työskennellyt valtava määrä ihmisiä, jotka ovat mahdollistaneet kaiken, mitä on tähän mennessä tapahtunut. Olemme vasta alussa, mutta tässä yhteydessä haluan kiittää niitä, jotka ovat olleet mahdollistamassa Rohkaisijat liikkeen syntyä.
Yhtiökumppanini Teemu Harinen on ollut alusta saakka mukana toteuttamassa tätä visiota ja luonut puitteet sille, että rohkaisuinfra toimii ja voimme välittää näitä merkityksellisiä videoviestejä niitä kaipaaville. Yrityskulttuuriasantuntijana meritoitunut Panu Luukka on tehnyt vapaaehtoisena hommia liikkeen eteen jo yli vuoden ja on esimerkiksi auttanut konseptoinnissa ja viestien välityksessä. Teknologiayrittäjä Andrei Neagu oli valmis rahoittamaan kokonaisuuden kirittämistä omasta pussistaan vain, koska hän näki asian niin tärkeänä. Jani Piipari, Jallu Raitanen, Kim Väisänen, Christina Dahlblom, Marko Airamaa, Sheiks Mohammed, Sofia Lund, Jere Nevalainen ja monet muut ovat käyttäneet omaa aikaansa ja verkostojaan auttamiseen. Iso kiitos teille kaikille!
Laura Lepistö on vienyt liikkeen taitoluistelun puolelle, jossa (jos mahdollista) palautteet ovat vielä parempia kuin koripallon puolella. Sekä Unfair Lean Marketingin Johanna, Emilia ja Taru, jotka ovat auttaneet kokonaisuuden suunnittelussa ja viestien kirkastamisessa (ja loivat upean logon).
Lasten ja nuorten erikoispsykologi Viivi Naapi on auttanut kehittämään konseptia ja konsultoinut haastavissa tilanteissa. Professori Gregory M. Walton, joka on Stanfordin yliopiston Dwek-laboratorion varajohtaja ja lyhytinterventioiden asiantuntija, on ollut valtava apu siinä, että osaamme ohjeistaa rohkaisijoita luomaan parhaan mahdolliset videot, jonka lisäksi hänen teoriansa on luonut pohjan koko konseptin tieteelliselle kehittämiselle.
Suomen Koripalloliitto on ollut mahtava kumppani ja tuki viedessämme rohkaisun ilosanomaa lasten ja nuorten perheille. Iso kiitos Kati Packalenille, Heini Santosille, Henrik Dettmannille, Lassi Tuoville ja kaikille muille, jotka ovat toimineet liitossa kumppaninamme liikkeen luomisessa. Sekä tietenkin koko Susijengin ja Susiladiesin porukalle, joka oli mukana alusta saakka.
Erityiskiitos presidentti Sauli Niinistölle, joka innostui ideasta ja lähti liikkeen suojelijaksi.
Ennen kaikkea, kiitos kaikille Rohkaisijoille, jotka mahdollistavat tämän toiminnan <3
